Lemmikeillä on monenlaisia sydänvikoja, niin synnynnäisiä kuin iän tai jonkin muun sairauden mukanaan tuomia. Sydänviat aiheuttavat usein sivuäänen, joka tavallisesti havaitaan yllätyslöydöksenä rutiinitarkastuksen, kuten rokotuskäynnin, yhteydessä. Sivuääni on veren epänormaalia virtausta sydämessä. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita varsinaista sydänvikaa, vaan kyseessä voi olla oire muustakin sairaudesta, esimerkiksi anemiasta.

Pennulla todettu sivuääni on joko pelkkä viaton ”puppy murmur”, joka häviää itsestään pennun vanhetessa muutaman kuukauden ikäiseksi, tai merkki synnynnäisestä sydänviasta. Tällöin sydämen rakenteet eivät ole sikiökaudella muodostuneet normaalisti tai sydämessä olevat sikiökautiset aukot eivät ole sulkeutuneet siten, kuin niiden olisi pitänyt. Osa synnynnäisistä sydänvioista ei aiheuta eläimelle koskaan mitään oireita, osa taas tekee itsensä tiettäväksi jo hyvin nuorella iällä. Synnynnäisten sydänvikojen löytämiseksi ja tunnistamiseksi on ultraäänitutkimus ehdoton.

Vanhemmilla koirilla sivuäänen syynä on useimmiten joko läppävika eli endokardioosi tai sydänlihasheikkous eli dilatoiva kardiomyopatia. Endokardioosi on erityisesti pienten koirien vaiva. Siinä sydämen eteiskammioläppiin muodostuu nystermiä, jotka saavat aikaan läpän rakenteen muuttumisen niin että läppä ei sulkeudu kunnolla. Kun sydän pumppaa verta eteenpäin, verta työntyykin vuotavasta läpästä eteiseen ja eteinen alkaa laajentua. Dilatoiva kardiomyopatia puolestaan johtaa sydämen laajentumiseen ja supistusheikkouteen.

Sekundaarisista sydänvioista puhutaan silloin kun tietyt sairaudet, kuten kissoilla kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi ja koirilla kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, vaikuttavat sydämen rakenteeseen tai toimintaan. Sekundaariset sydänviat pystytään yleensä poissulkemaan verinäytteillä.

Kun eläin tuntuu väsyvän tavallista herkemmin tai sitä yskittää usein, on syytä epäillä sydämen vointia. Keuhkoihin kertyvä neste yskittää etenkin koiria rasituksessa ja yöllä. Kissoilla neste kertyy rintaonteloon aiheuttaen hengenahdistusta, joka saattaa ulospäin näkyä läähättämisenä ja vaikeutuneena hengittämisenä. Jotkut sydänviat kerryttävät nestettä myös vatsaonteloon, jolloin lemmikin vatsanseutu alkaa yhtäkkiä pullottaa.

Perusteellinen yleistutkimus sekä sydämen ja keuhkojen kuuntelu ovat tärkeimmät tutkimusmenetelmät sydänoireita diagnosoitaessa. Lisäksi voidaan tutkia ultraäänellä sydämen rakennetta ja röntgenkuvauksella nesteen kertymistä elimistöön. EKG-tutkimuksella eli elektrokardiografialla saadaan tietoa sydämen sähköisestä toiminnasta. Sydänfilmi paljastaa rytmihäiriöt ja hapenpuutteen.

Varsinaisia sydänvikoja ei yleensä pystytä parantamaan, vaan lääkehoidolla pyritään vähentämään oireita ja siten kohentamaan lemmikin elämänlaatua. Säännölliset kontrollikäynnit klinikalla ovat välttämättömiä, jotta sydänvian hoito toteutuisi mahdollisimman onnistuneesti.

Oivaan on vastikään hankittu uusi ultraäänilaite, jolla voidaan tehdä myös Doppler-tutkimuksia sydämen rakenteen ja verenvirtauksen selvittämiseksi. Ultraa käyttelee asiantuntevasti Saila, joka on jo vuosia opiskellut lemmikkien sydänten saloja muun muassa osallistumalla eurooppalaisiin eläinlääketieteen jatko-opintoihin.