VALIKKO

Oiva Eläinklinikka

☎  Ajanvaraus
03 447 5700

Avoinna

Ma 12-19
Ti-Pe  9-19
La 10-14

Tartunnat

Lemmikit saavat useista eri lähteistä loistartuntoja. Esimerkiksi suolinkaiset tarttuvat koiralla pentuun jo kohdussa ja kissalla emonmaidon välityksellä. Näin ollen on hyvä lähteä olettamuksesta, että kaikilla pennuilla on suolinkaistartunta jo pienestä pitäen. Pennut myös toimivat ympäristössään suurimpana tartunnanlähteenä.

Pentujen loishäätö

Pentujen tiheän ja säännöllisen loishäätöaikataulun noudattaminen on tärkeää. Pienet pennut hoidetaan useaan kertaan, alkaen kasvattajan toimesta toisesta tai viimeistään kolmannesta elinviikosta. Loishäätö toistetaan parin kolmen viikon välein noin kolmen kuukauden ikään asti. Luovutusiän jälkeen omistajan on madotettava pentu noin viikkoa ennen kumpaakin rokotuskertaa.

Loiset aikuisilla lemmikeillä

Aikuisilla lemmikeillä sisäloitartunnat riippuvat suuresti niiden ruokailu- ja elintavoista.  Koko elämänsä sisätiloissa asuvalla, teollista ruokaa syövällä kissalla loisinfektion todennäköisyys on hyvin pieni. Vastaavasti vapaasti ulkoileva ja saalistava kissa on jatkuvasti alttiina uusille loistartunnoille. Pienriistaa tai raakaa lihaa, esimerkiksi teurasjätteitä, syövällä koiralla voi olla myös heisimatotartunta. Raa’asta järvikalasta niin kissa, kuin koirakin voi puolestaan saada lapamadon.

Ulkomailla

Ulkomaille matkustavilla lemmikeillä on omat säännöksensä esimerkiksi ekinokokkien varalta kohde maasta riippuen. Kohdemaan loistilanne ja matkustusmääräykset kannattaa itse selvittää hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä.  Lisätietoa saat Eviran internetisivuilta. www.evira.fi Esimerkiksi sydänmatotartunnan ehkäisyyn kannattaa varautua ajoissa. Myös joidenkin maiden kautta takaisin Suomeen palatessa on koiralle annettava sydänmatolääkitys. Ulkomailla harvinaisempien sisäloisten tartuntariski on todellinen ja siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Oireet

Perusterveillä aikuisilla eläimillä sisäloistartunta ei välttämättä aiheuta mitään näkyviä oireita. Pennuilla puolestaan voimakas ja hoitamaton loisinfektio heikentää sen selviytymismahdollisuuksia.

Madot

Matotartunnan oireita ovat esimerkiksi oksentelu tai ripuli, joskus ripulin joukossa voi olla verta. Suolinkaistartunta on yleisin. Suolinkaistartunnan oireita ovat ripuli, oksentelu, laihtuminen, huonovointisuus, yskä, turkin kiillottomuus ja pennuilla vatsanseudun turvotus. Heisimatotartunnassa elimistössä olevista madoista voi irrota jaokkeita, jotka näkyvät ulosteessa. Kissanomistajat huomaavat usein kissan peräpäässä kiemurtelevia, riisiryynin näköisiä jyväsiä. Nämä ovat heisimadon jaokkeita.

Heisimato koirilla

Heisimatotartunta aiheuttaa harvoin koiralla kliinisiä oireita. Jos koiralla on heisimatotartunta, tarvitsee se normaalia vahvemman matokuurin. Piiskamatotartunta voi aiheuttaa paksusuolen tulehdusoireet, esimerkiksi limaista ja veristä ulostetta. Massiivista hakamatotartuntaa voi seurata anemia, ripuli ja anoreksia.

Muut sisäloiset

Muita sisäloisia kissan- tai koiranomistajat eivät näe, sillä ulosteessa eritetyt madon munat ovat niin pieniä, että niiden erottamiseen tarvitaan mikroskooppi.   Jos lemmikin oksennuksessa tai ulosteessa näkyy kokonaisia loisia, on silloin kyse hyvin voimakkaasta infektiosta.

Loisten munat leviävät ulosteiden välityksellä, ja tuuli voi kuljettaa munia pitkiäkin matkoja. Ympäristöön levinneet munat tartuttavat uusia eläimiä niiden syödessä esimerkiksi munien saastuttamaa ruohoa. Jyrsijöitä ja muuta pikkuriistaa syömällä koirat ja kissat saavat mm. heisimatoja. Suomessa koirien yleisin loinen on suolinkainen ja kissalla suolinkainen sekä heisimato. Kissojen loishäädössä tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valittu lääke tehoaa myös heisimatoihin. Piiskamadot ja hakamadot ovat harvinaisempia. Ulkomailta voi saada eksoottisempia tartuntoja, esimerkiksi sydänmadon.

Sisäloishäätö

Kaikki perheen lemmikit on sisäloislääkittävä samaan aikaan. Säännöllinen ja riittävän usein tehtävä sisäloishäätö on tärkeää, sillä annettu loishäätölääke eliminoi lemmikin elimistöstä vain sillä hetkellä olevat aikuiset loiset, eikä tehoa muualla elimistössä vaeltaviin muotoihin. Lemmikki voi saada sitä paitsi uuden tartunnan ulkoillessaan vaikka heti seuraavana päivänä.

Irrallaan liikkuvat koirat ja kissat, ketut ja epätyypilliset isäntäeläimet, kuten hiiret, ylläpitävät niin sanottua loisreserviä. Tämä pitää muistaa erityisesti liikuttaessa lemmikin kanssa ulkomailla, jossa hygienia voi olla heikompaa. Kaikkien sisäloisten häädössä ja ennaltaehkäisyssä on huomioita myös yleinen siisteys. Koirien ulkoilualueet samoin kuin muut koiratilat tulee pitää puhtaana.

Koirien jätökset on tärkeä poimia pois kulkureittien varsilta. Lisäksi on huolehdittava myös omasta ja erityisesti lasten hygieniasta, jotta voidaan välttää tartunnat ihmisiin. Tämän takia myös koiran ja kissan ulosteiden kerääminen hoidetuilta asuinalueilta on erityisen tärkeää! Esimerkiksi suolinkainen saattaa tarttua pikkulapseen, joka pistää ulkona kaikenlaista suuhunsa. Ihmisessä suolinkainen ei kehity suolistoloiseksi, vaan vaeltaa muualle elimistöön ja koteloituu sinne. Vaelluksensa aikana loiset aiheuttavat kudosvaurioita eri elimissä. Esimerkiksi jo pari silmään eksynyttä toukkaa voi aiheuttaa silmän sokeutumisen.

Koirien matolääkitys

Aikuisilla koirilla puolivuosittaisen matolääkityksen voi korvata ulostenäytteestä tehtävällä loistutkimuksella. Mikäli koiralla ei todeta sisäloisia, matolääkitystä ei sillä hetkellä tarvita. Eläinlääkäri osaa suositella koiran elämäntilanteeseen sopivaa toimintatapaa madotuksen suhteen.

Koirien sisäloiskannoissa ei toistaiseksi ole tavattu lääkeresistenssiä toisin kuin hevosten sisäloisilla. Resistenssin kehittyminen on kuitenkin teoriassa mahdollista, ja siksi matolääkkeitä tulisi käyttää harkiten. Tärkeintä on antaa koiran painokilojen mukainen annos lääkettä, liian pieni annos ei välttämättä tehoa kunnolla. Eri valmisteilla voi olla toisistaan poikkeavia käyttösuosituksia ja ne tehoavat eri sisäloisiin, joten on tärkeää aina tarkistaa käyttämänsä valmisteen pakkausselosteesta sekä neuvotella eläinlääkärin kanssa oman lemmikin mahdollisista erityistarpeista esim. ulkomaanmatkojen vuoksi. Sisäloislääkkeitä voi ostaa apteekeista ilman reseptiä. Hoitokäyntien yhteydessä myös eläinlääkäreiltä on mahdollisuus lunastaa sisäloislääkkeet mukaan.

Sivuvaikutukset

Kaikki lääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Suurin osa sisäloislääkkeistä on kuitenkin erittäin hyvin siedettyjä. Tavallisia ja yleisiä haittavaikutuksia ovat oksentelu ja ripulointi lääkkeen antamisen jälkeen. Erityisesti jos loisinfektio on lääkehoidon alkaessa ollut voimakas, eli eläimellä on ollut runsaasti sisäloisia, voi loisten massakuolema johtaa oksenteluun ja ripulointiin. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin yleensä ohimeneviä ja eläimen terveydelle vaarattomia.

Mikäli oireet eivät mene ohi, täytyy lemmikki tuoda eläinlääkärin vastaanotolle, ja tutkia se muiden taustalla olevien sairauksien varalta.